Duunarina festivaaleilla

Se oli kyllä hemmetin hyvä idea keväällä. Kierrän kesällä festareita duunarina ja kirjoitan sitten jotain siitä. Ajatus oli lähteä vähän kauemmaksi, mutta eihän se tietenkään onnistunut. Sukujuhlat korvasivat Provinssin ja Kihaus oli Ruisrockin kanssa samaan aikaan. Loppujen lopuksi suuntana olivat Kihaus Folk, Popkatu ja Ilosaarirock. Ja kaikki kolme lähes viikon sisään.

KIHAUS FOLK, Rääkkylä

Bill Hota & Pulvers Kihaus Folkissa 2011.

Toimin tapahtuman ulkoteltassa juontajana. Spiikkasin yhtyeet sisään ja ulos. Alkuun kerroin vähän yhtyeestä ja lopuksi kerroin milloin tapahtuu seuraavaksi missäkin ja mitä. Päädyin pestiin tuottaja Harri Laukkasen minua siihen pyytäessä. Jännitin hommaa pikkuisen etukäteen, mutta ihan kivasti se loppujen lopuksi onnistui. Ensimmäisenä päivänä minulla oli selkä mennyt jostain syystä todella pahasti jumiin, joka vaikutti negatiivisella tavalla myös mielialaan. Viimeisen esiintyjän jälkeen painuin heti nukkumaan ja aamulla löysin vanhasta muistista Rääkkylä apteekin, josta sain apua selkäkipuuni. Toinen päivä meni mukavan sutjakkaasti. Ihmisiä riitti tapahtumassa mukavasti.

Mukavinta hommassa oli nähdä hyvin paljon hyviä esiintyjiä päivien aikana. Mieleenpainuvaa oli myös tavata vanhempi herrasmies, joka oli käynyt Kihauksessa ja sitä edeltäneessä Heinähupa -tapahtumissa vuodesta toiseen. Eli noin neljänkymmen vuoden ajan. Talkoolaisten kanssa ei tullut hirveäsi juteltua, mutta ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Räikkä

Parhaimpia näkemiäni esityksiä olivat Bill Hota & Pulvers Etelä-Pohjanmaalta sekä keskiaikaistunnelmainen Räikkä Turusta. Kihauksessa oli monia muitakin hyviä esiintyjiä, mutta juontohommat omalla lavalla piti niin hyvin otteessaan, että Palefacet ja Pakafolkit jäi näkemättä. Jälkeenpäin jäin miettimään, että kumpi on hienompaa? Se että Rääkkylään voi mennä Lossilla vai että sieltä pääsee pois Lossilla. Minä ainakin lähdin Lossilla pois.

Opinko mitään?

Kansanmusiikki osaa välillä yllättää ja rajusti. En kuitenkaan ryntää heti levykauppaan (paitsi tuota Bill Hota & Pulverssia on hankittava jostain). Juontaminen on mukavaa kun se on hyvin suunniteltua.

POPKATU, Joensuu

Rytmihäiriköt Joensuun torilla Popkadun aikaan kesällä 2011.

Tämä pesti olikin vähän pidempiaikainen. Minua pyydettiin Popkadun tiedottajaksi jo viime vuoden puolella. Pitkin talvea asiaa kypsyteltiin, suunniteltiin ja valmisteltiin, mutta kunnolla hommiin pääsin vasta keväällä ja kesällä. Itse tapahtumaviikko kruunasi koko homman. Tiedottajan pestiin kuului tiedottaa Popkadun tapahtumista ulospäin ja verkkoon sekä toimia ns. ”linkkinä” median ja tapahtuman välillä. Duuni oli pitkäaikaista, joten en rupea kaikkia asioita ruotimaan läpikotaisin.

Jarkko Martikainen esiintyi Popkatu-klubilla.

Hienointa tässä hommassa oli tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä läheltä kuinka 11-vuotias kaupunkifestivaali rakentuu ja toimii. Halusin myös olla mukana tapahtumissa nähdäkseni miten tapahtumat vetoavat ihmisiin. Rokkiviikolla vietinkin aikaa vähän ehkä liikaakin Teatteriravintolassa. Keikkojahan sielläkin oli, mutta ei niihin päässyt kunnolla käsiksi, koska Lasiterassilla ei ollut kunnon lavaa. Myönnettäköön, että katto tulee vastaan siellä nopeasti, mutta sellainen 10-20cm korkuinen lava olisi pelastanut jo paljon. Mutta terassilta näki ja kuuli välillä parhaiten. Kauko Röyhkän keikka oli Popkadun oheistapahtuma, mutta mielenkiintoisimpia. Kerubissa Ilosaaren Suvitanssit keräsivät valtavasti yleisöä osakseen, joten siellä kävin kerran katsomassa Reckless Loven laulajan lavakäyttäytymistä. Päivällä kävin töiden ohessa pyörimässä eri tapahtumissa, mutten missään kunnolla, koska aikaa ei ollut. Ihmisiä sen sijaan riitti.

Nämä hommat limittyvät Ilosaarirockin kanssa, jossa myös olin. Viimeisen tiedotteen laitoin Laulurinteeltä ollessani Rantabaarin anniskelusta tauolla. Läppäri ja mokkula oli kerrankin oikeassa käytössä. Välillä tuppasi olemaan kiirettä, kun töiden kanssa näitä hommia tein. Suurena miinuksena oli se, että homma oli liian lähellä päivätyötäni. Kyllä harrastusten tulee olla jotain muuta.

Opinko mitään?

No kyllä varmaan jotain pientä. Saman tyylisiä juttuja on tullut tehtyä vuosien mittaan monen erilaisen projektin kautta. Hienointa oli olla mukana toteuttamassa tapahtumaa, joka löysi ihmisiä paikoitellen ennätyspaljon.

ILOSAARIROCK, Joensuu

Buukkasin itseni nelikymppisiään juhlivalle festivaalille myymään kaljaa. Miksi? Olen vuosien mittaan ottanut monta erilaista lähestymistapaa näille festivaaleille. Viimeksi olin talkoolaisena vuonna 1999, joten pitihän tätäkin kokeilla. Halusin kokeilla miltä tuntuu olla töissä anniskelussa ja tuntuihan se. Toimitin hakemuksen poppareiden toimitukseen ja kohta jo kysyttiin sähköpostilla kiinnostusta Rentolavan anniskelualueelle. Sunnuntaille oli luvassa jälleen sukujuhlat, joten lauantai sai luvan riittää.

Lauantaiaamuna sitä hieman mietti, että mihin olikaan lupautunut. Vesisateessa pyörällä laulurinteelle. Joku bändi oli testaamassa äänentoistoa saapuessani alueelle ja suunnatessani kulkuni hyvissä ajoin kohti rantabaaria. Soittihan tuo bändi tuttujakin biisejä; ”Karjalan kunnailla kukkii puu” jne. Rantabaarilla ruvettiin sitten opettelemaan hommia. Opetettiin mitä myydään ja mihinkä hintaan. Lopun oppikin sitten matkalla. Alkuun ihmisiä tuli verkkaisesti, mutta sitten hieman enemmän. Pyrin tekemään kaikkia osa-alueita mahdollisimman paljon. Välillä olin ottamassa panttitölkkejä vastaan. Eli otin tölkin ja maksoin panttirahan takaisin. Sitten auoin ensimmäisen kunnon ruuhkan ajan tölkkejä. Jossain vaiheessa halusin myös kassahommiin. Koko päivä siinä meni loistavasti. Bändejä ei hirveästi ehtinyt näkemään, koska tein kokoajan töitä. Välillä oli rauhallisempia hetkiä, mutta vähemmän. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Olutta, siideriä, lonkeroa, olutta siideriä, lonkeroa....

Rantabaarin anniskelussa meitä oli noin parikymmentä henkeä. Miinuksena oli, ettei muihin työntekijöihin ollut aikaa tutustua. Olen tehnyt ravintolassa töitä aiemminkin, mutta tälle ihmismassalle palvelu oli jotain aivan muuta. Asiakkaita riitti koko ajan. Ei ollut oikein aikaa jäädä juttusille, mutta kävihän se näinkin. Kyllä siinä kerkesi muutaman sanasen aina tuttavienkin kanssa vaihtamaan.

Työvuoro loppui Rentolavan viimeisen esiintyjän aikana. Paleface jäi jälleen kokematta. Palautekeskustelujen jälkeen siirryin katsomaan mitä Siekkareilla oli sanottavana. Soittihan ne sentään ”Laatikoita” ja ”Rakkaudesta”. Vesisateessa naiseni kanssa napattiin Tiedepuiston edestä pimeä taksi, jota ajoi joku vietnamilainen tyyppi.

Opinko mitään?

Kassakone tuli tutuksi, samoin maksupääte. Opin aukaisemaan nopeasti korillisen tölkkejä (ne nimittäin vietiin käsistä koko ajan) ja tajusin, etten tiedä siidereiden maailmasta yhtään mitään. Onneksi Rentolavalla on aina mukavia ihmisiä. Tämän voisin ottaa joskus uudestaan…

Ja sitten vielä lopuksi

Kolme festivaalia hieman erilaisilla tavoilla. Mukava kokemus, mutta jatkossa pysytään festivaalivieraina. Työ työnä ja harrastukset harrastuksina. Jos vaikka keskittäisi enemmän aikaa tuohon musiikkiharrastukseen. Tsekatkaas: soundcloud.com/pintfullofpiss

Teksti ja kuvat: Tuomas Partanen

Ps. Tekstin piti olla Eetteri taskumagazinessa, mutta se unohtu… sattuuhan sitä.